Kontrollikutsu

Se olisi kohta taas edessä syöpäkontrolli, eilen kolahti kutsukirje kotiin. Joka kerta aina yhtä jännittävä. Vaikka luulisi sen käyvän jo rutiinista kun kerran puolessa vuodessa käy lääkärissä.


Kohdunpoiston jälkeen minulle kerrottiin, että vaihdevuodet alkaa todennäköisesti tavanomaista aikaisemmin. Ja viimeiset pari kuukautta onkin elämä ollut täynnä vaihdevuosioireita, eikä ikää olen kuin vasta 46. Limakalvot ovat todella kuivat. No niiden kanssa pystyy sentään elämään, lääkettä saa tarvittaessa ilman reseptiä apteekista.

Mutta kuumat aallot, voi mikä vaiva. En olisi ikinä uskonut, että ne voi olla näin epämiellyttäviä. Pahimpina päivinä niitä tulee varttitunnin välein. Elämä on yhtä pukemista ja riisumista, milloin on liian kylmä ja milloin liian kuuma. Täytyy näistä samoista vaivoista puhua lääkärikäynnin yhteydessä.

Soitan kyllä hoitavalle taholle ja ehdotan lääkäriajan vaihtamista. Se osuisi sopivasti viimeiselle lomaviikolle ja tiedän jo etukäteen, että koepalojen oton jälkeen olen taas monta päivää kipeänä. Siinä menisi koko viimeinen lomaviikko pilalle.

Juhannuskuulumiset

Me oltiin viettämässä juhannusta perinteisesti mökillä. Tällä kertaa puolisoni kanssa ihan kahdestaan. Yleensä mukana on ollut vähintään anoppi. Ihan kiva välillä näin. Meillä oli/on ollut aikamoinen aviokriisi viimeisen puolen vuoden ajan ja teki ihan hyvää olla reissussa kahdestaan. Ehkä pahin aviokriisi on selätetty, toivottaasti.

Useampana juhannuksena juhannusruusu ei ole vielä ollut kukassa, mutta nyt se oli jo jopa ylittänyt kauneimman vaiheen. Järvivesikin oli poikkeuksellisen lämmintä, lähes 25 asteista. Aivan ihanteellista minun kaltaiselle vilukissalle, joka ei kylmään veteen mene.

Meidän mökki on kimppamökki, mieheni isän perikunnan mökki. Meitä käyttäjiä on anopin lisäksi kaksi perhettä. Ainakin toistaiseksi vuorottelu on onnistunut ihan hyvn. Niin usein saa kuulla kauhutarinoita kimppamökeistä. Jatkuvista riidoista jne. Meidän kohdalla näin ei kuitenkaan ole ollut. Tietenkin välillä joutuu vähän vääntämään siitä kuka milloinkin mökille menee. Etenkin kun kummallakin perheellä lapset ovat jo osittain aikuisia. Joten sekä miehen, että hänen sisaruksen lapsetkin välillä käyvät omine perheineen mökillä.

Nyt olimme siis kaksistaan. Saunoimme ja söimme, välillä saunoimme uudelleen ja sitten taas syötiin. Kiloja varmaan tuli pari lisää juhannuksen aikana. Aina välillä yritin vähän tehdä puutarhahommiakin. Meillä on tonttia aika paljon mökillä ja piha on kyllä päässyt huonoon kuntoon. Anoppi ei sitä jaksa enää laittaa, hän vierailee mökillä korkeintaan pari päivää vuodessa. Minä olen oikeastaan se ainoa joka on pihahommista kiinnostunut. Mutta kun emme käy mökillä läheskään joka viikonloppu niin en ole pihasta ennättänyt pitää kunnolla huolta.

Hyvää juhannusta

Hyvää juhannusta

Juhannuksen eväät

Vakaa aikomus oli saada omasta maasta uusia perunoita juhannukseksi. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Mutta onpa sentään jotain mukaan pakattavaa kun lähdetään mökille. Oman maan tilliä, persiljaa ja salaattia. Pitää siis tyytyä torilta ostettuihin uusiin perunoihin.

Luin, että perunat ovat nostovalmiita 8 viikkoa maahanlaiton jälkeen. No ei ainakaan nämä minun perunat olleeet lähelläkään nostovalmiita. Aika tarkalleen 8 viikkoa sitten ne istutin.

Ekoteko

Kävin tekemässä ekoteon. Poimin ison kimpun lupiineja. Meillä on oikeastaan lähes aina kotona kukkakimppu keittiön pöydällä. Talvella se on kaupasta ostettu. Meillä on kodin lähellä aivan loistava K-kauppa, jonka kukkavalikoima on upea ja edullinen. Näin kesäisin keittiön kukkakimppu on sitten yleensä itsepoimittu.


Rakastan lupiineja. Viimeisen viikon aikana on lupiinit ovat taas olleet ihmisten mielissä. Lupiini on julistettu haittalajiksi, ja se pitäisi hävittää. Tuskin sitä kuitenkaan kokonaan saadaan ihan nopeasti hävitettyä, mutta suunta on kuitenkin oikea. Vaikka se kuinka upea kasvi onkin. Komealupiini tuhoaa meidän perinteiset ojanvarsikasvit aika tehokkaasti ja eipä se ole pölyttäjienkään suuressa suosiossa.

Minulla on ollut vähän reilun vuoden ajan puutarhapalsta ja sinne on levinnyt lupiineja. Ei kovin suurta määrää onneksi. Olen hyvin tehokkaasti nyt kesän kynnyksellä poiminut kaikki lupiinit pois palstaltani ennen kuin ne alkavat siementämään. Nämä kuvan lupiinit olen kerännyt meidän kodin lähettyviltä tienvarsilta.

Tosi montaa ihmistä tuntuu ärsyttävän se, että lupiinit pitäisi hävittää.

Tästä se lähtee

Tästä se lähtee, uusi blogini. Ei ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään.


Kukako olen? Viittäkymmentä lähentyvä nainen pk-seudulta. Nykyään asutaan puolison (ja koiran) kanssa kahdestaan, lapset ovat lentäneet pesästä. Olemme uusioperhe, avioliittoa on takana 10 vuotta. Puolison lapset eivät ole koskaan meillä asuneet. Ja uusioperheenkuvioissa olikin aikoinaan aikamoiset haasteet.


Ammatiltani olen kuivakka valtion virkamies. Työ on hyvin hektistä asiantuntijatyötä jossa luovuutta ei juurikaan pääse hyödyntämään. Kotona olenkin sitten kodinhengetär joka tykkää näperrellä kaikenlaista. Joskus näpertely on yhtä epäonnistunutta sotkua, toisinaan ihan onnistunutta kaunista jälkeä. Vapaa-ajalla minua ei juuri koskaan näe toimettomana. Aina on vähintään sukkapuikot heilumassa.

Viimeisen vuoden ajan minulla on ollut pieni puutarhapalsta. Aarin kokoinen. Sielläkin mennään yrityksen ja erehdyksen kautta. Todennäköisesti tulen siis postaamaan täällä aika paljon epäonnistuneita puutarhakokeiluja.

Blogipostauksia aion kirjoittaa epäsäännöllisen säännöllisesti.