Kurpitsahillo

Olen tänä kesänä kasvattanut kurpitsaa ja tänään sitten keittelin siitä hilloa. Tuli muuten ehkä parasta hilloa ikinä. Se todellakin vie kielen mennessään. Tätä voisi syödä ihan sellaisenaan. Ajattelin, että jaan reseptin sinulle lukijani.

1 kg kurpitsaa pieninä paloina
½ dl vettä
1½ dl sitruunamehua
½ rkl kardemummaa
1 kanelitanko
½ kg hillosokeria
1 rkl sitruunankuoriraastetta

Paloittelin kurpitsan suhteellisen pieniksi paloiksi. Keittelin kurpitsanpalat veden, sitruunamehun, kardemumman ja kanelitangon kanssa kypsiksi. Keittoaika oli vähän vajaa puoli tuntia. Poistin kanelitangon ja vetäisin kurpitsanpalat soseeksi tehosekottimessa.

Tämän jälkeen lisäsin mukaan sitruunankuoriraasteen ja hillosokerin ja keittelin hilloa vielä 10 minuuttia. Sitten vaan kuumenettuihin purkkeihin. 

Hernesato

Tämän vuoden hernesato jäi todella onnettomaksi. Ja nekin vähäiset mitä sain, kanit kävivät popsimassa parempiin suihin. Hauskasti olivat osasta herneistä käyneet vaan haukkaamassa parhaat palat. Viime vuoden herneet olivat täysin madonsyömät, tänä vuonna matoja ei ole ollenkaan. Siis nissä harvoissa herneissä mitä pääsin lopulta itse syömään.

Ensi vuonna pitää kokeilla herneen kasvattamista parvekkeella.

Amiraali

Rakastan perhosia. Voisin seurata niitä vaikka kuinka pitkään. Eilisellä kävelylenkillä törmäsin tällaiseen upean väriseen amiraaliperhoseen. Siitä tuli mieleen syksyn värit. Amiraali on ehdotomasti yksi Suomen kauneimmista perhosista.

Minulla alkaa olemaan jo ihan normaali olo. Unta en kylläkään yhä saa öisin. Mutta kivut ovat kadonneet, onneksi. Eikä mitään vuotakaan ole ollut enää muutamaan päivään.

Tuloksia odotellessa

Väsyttää ihan hirveästi. Olen aivan poikki. Öisin ei oikein saa unta ja silloinkin kun nukun niin sydän vetää ylikierroksilla. Aktiivisuusranneke näyttää, että pulssi hakkaa öisin päälle sadan. Aktiivisuusrannekkeen mukaan olen siis jatkuvassa stressitilassa.

Syöpäkontrollin tuloksia pitäisi odottaa vielä reilut 2 viikkoa. Päässä pyörii jatkuvasti mitä jos sieltä löytyykin taas jotakin pahaa. Jaksanko enää mitään hoitoja.

Hiljalleen toipumassa

Täällä ollaan hiljalleen toipumassa syöpäkontrollista. Onneksi. Eilen oli pakko käydä hakemassa antibiootit virtsatietulehdukseen. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun sain syöpäkontrollin jälkeen tulehduksen.

Antibiootit on alkaneet auttamaan ja jaksoin jopa puutarhapalstalle hetkeksi. En kyllä jaksanut tehdä muuta kuin hakea hieman satoa kotiin.

Pelottaa muuten aika huolella, että mitä jos niistä tuloksista löytyy taas jotain pahaa. Tämä tämän viikon lääkärikokemus oli niin hirveä, että en ihan heti ole halukas mennä alapään sorkintaan. Tai sitä ennen on ainakin pakko saada limakalvot kuntoon.

Voihan komplikaatio sentään

Olin alkuviikosta siellä syöpäkontrollissa. Kivuliaassa sellaisessa. Ja sen jälkeen olenkin ollut vuoteen omana. Kotihoito-ohjeissa luki, että kipuja ei juurikaan pitäisi olla toimenpiteen jälkeen. Ja joka kerta olen kuitenkin ollut todella kipeä. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun minusta otettiin koepaloja, mutta oli kyllä kaikista epämiellyttävin kerta.

Joka kerta tapahtuu sama asia. Vatsaa särkee päiväkausia. Kaikki äkkinäiset liikkeet sattuu. Tämä kerta poikkesi edellisistä siinä, että verenvuotoa ei juurikaan ollut. Mutta istumaan en ole kyennyt koko viikon aikana.

Jouduin olemaan töistä poissa. Voimat ei kerta kaikkiaan riittäneet tuolilla istumiseen. Eilen kokeilin ja jaksoin noin tunnin verran. Tänään oli päivä jolloin minun oli pakko mennä käymään työpaikalla. Siellä oli hoidettavana yksi sellainen asia jonka halusin itse hoitaa. Jaksoin olla noin neljä tuntia ja oli pakko tulla kotiin. Muutaman tunnin istumisen jälkeen aloin valumaan keltaista paksua vuotoa ja vähän myöhemmin oli sitten virtsatietulehduksen oireet.

Tällä viikolla puutarhahommat ovat siis jääneet täysin haaveeksi.

Bujoilu

Palkitsin vähän itseäni syöpäkontrollin jälkeen. Oli niin epämiellyttävä olo kaiken kivun jälkeen, että kotimatkalla oli pakko saada jotakin kivaa. Tuosta liilasta tulee ensi vuoden bujoni ja pöllö-jutulle en vielä edes tiedä mitä teen. En vaan voinut olla ostamatta kun oli niin ihana vihko. Pöllöjutussa ei vaan ole pisteitä ja en oikein osaa tehdä bujoa ilman pisteitä. Hinnatkaan eivät päätä huimanneet, molemmat olivat alle 10 euroa kappale.

Syöpäkontrollissa

Taas yksi syöpäkontrolli ohitettu, nyt vaan odottelen tuloksia seuraavat viikot. Seuraavat rivit onkin sitten täynnä kaikenlaista epämiellyttävää gynekologista läpinää. Jos olet heikkohermoinen, niin jätä lukeminen tähän. :)

Joka kerta jännittää yhtä paljon. Nyt vielä jotenkin tavanomaista enemmän. Minulla oli vahva epäilys siitä, että syöpä on uusinut. Löysin nimittäin itse emättimestäni pienen patin jokin aika sitten.

Lääkäri otti joitakin koepaloja. Pitkään aikaan koepalat ei olekaan sattuneeet niin paljon kuin nyt. Vaihdevuodet ovat jotenkin kuivattaneet emättimeni. Pelkkä etikka jota levitetään emättimelle kirveli ihan mielettömästi. Tutkiminen sattui. Ja saati sitten kun lääkäri alkoi ottaa koepaloja. Onneksi lääkäri oli kuitenkin todella mukava ja huolehtivainen. Huomasi heti, että sattuu liikaa ja laittoi puudutetta. Vielä toimenpiteen jälkeen hän laittoi jotakin nestemäistä puudutetta.

Jatko sitten riippuu papa-kokeen tuloksesta ja koepalojen tuloksista. Sovimme, että käytän jonkun aikaa vagifemia ihan päivittäin jos se auttaisi emättimen limakalvoihin. Ja jos ei muutamassa viikossa tapahdu muutosta niin minun pitää itse ottaa yhteyttä hoitotahooni. Sitten mietiään, että mitä muuta niille limakalvoille voisi tehdä.

Jos koepaloista löytyy syöpäsoluja niin seuraava lääkärikäynti on hyvinkin pian. Pelottaa jo valmiiksi, että jos en saa noita limakalvoja kuntoon niin käynti tulee olemaan ihan yhtä karmea.

On muuten näin jälkikäteenkin vielä todella epämiellyttävä olo. Virtsaaminen kirvelee niin paljon, ettei juurikaan tee mieli vessaan mennä.

Kesämuistoja

Loma on enää pelkkä muisto. Tässä on jo jonkun aikaa paiskittu töitä. Puolisoni vielä kauemmin kuin minä. Jaan kuitenkin muutaman kesämuiston vielä meidän lomalta. Ylimmässä kuvassa sorsaperhe on tullut viettämään aamua meidän laiturille.

Rakastan kesää ja hellettä. Mutta odotan kyllä innolla myös mökkiviikonloppuja syksyn alettua. Miten ihanaa onkaan laittaa mökille palamaan kynttilöitä ja nautiskella kynttilänvalossa hiljaisuudesta. Olen vähän sellainen kynttiläfriikki, heti kun illat alkaa pimenemään niin kynttilät on pakko kaivaa esille.

Vaskitsa

Meidän mökillä ainoa ympärivuotinen asukas on ystävämme vaskitsa. Vaskitsahan voi elää luonnossa jopa 30 vuotta. Tämä samainen tyyppi, ainakin väritykseltään näyttää samalta kuin edellisinäkin vuosina, vierailee meidän ilona säännöllisesti. Oletamme, että sillä on pesä jossakin mökkimme alla, sinne se todella usein luikahtaa piiloon.

Vaskitsahan on jalaton lisko. Näyttää valitettavan paljon käärmeeltä ja tuon vuoksi moni vaskitsa varmasti pääsee hengestään. Vaskitsa on kuitenkin rauhoitettu eläin ja sakko sen tappamisesta on 202 euroa. Kuitenkin jos on yhtään perehtynyt käärmeisiin, niin tuosta erottaa heti ettei se ole käärme.